Matka pohjoiseen:
Istun yksin korkealla kivellä, tunturin keskellä. Kaukana teistä, taloista ja kaikesta sivilisaation äänistä. On
varhainen iltapäivä lokakuun puolella.
Istun paikallani hiljaa, kuuntelen, en kuule mitään.
Tuuli on paikoillaan eikä liikuttele lunta ympärilläni .Mikään ei liiku, mitään ei kuulu.
Elän hetkeä itselleni. Oloni tuntuu rauhalliselta ja rennolta.
Vain kellon viisari liikkuu, aika ei pysähdy koskaan.
Hiljaisuus on olotila, jota ei riko äänet eikä tuulen heikko humina. Hiljaisuuden rikon itse kun
lähden kävelemään
kohti elämän synnyttämiä ääniä.
Matka alkoi Särkijärveltä Muoniosta, jossa olin viime talven töissä. Huikea paikka aloittaa retki. Minä ja siili ja Ystävä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti