Viimeiset päivät ovat olleet pitkästä aikaa merkityksellisiä ja mielenkiintoisia. Jotain on tapahtunut sisälläni, joku on herättänyt ajatuksen että nyt on elettävä, hitto vieköön elettävä NYT, ei saa hukkua omiin tunteisiinsa. Toisaalta mitä kuuntelisin ellen ääntä sisälläni, sittenhän vasta hukassa olisinkin. Tunteet värittävät maailmani, tekevät olemassaoloni.
Elämäni voisi olla jotakin aivan muuta mitä olen siitä sitä tehnyt; voisi ja voisi, aina samaa lässytystä. Kaikkien niiden pienten ja suurten valintojen ja oivallusten kautta olen päätynyt tähän, sattuman ja kohtalon osallisuudesta en tiedä.Mietin hymyä, sitä suurta iloa minkä oikea ihminen voi saada aikaan ohimennen, niin pienin elein ja sanoin. Se on elämässä parasta miten paljon sisällä tapahtuu kokoajan, jokapuolella pieniä ja suuria vaikuttajia, annan niiden viedä. Sellaista on kai olla oman elämänsä ytimessä, impulsseja kaikkialla. Olen valmis hyppäämään sillä en jaksa pelätä elämää ja sen tulevia kolhuja, en ole koskaan pelännyt.
On levoton olo, ihanasti levoton, odottavainen ja tunteva. Taitaa tulla kevät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti