Aurinkoinen aamu merellä. Kaipaan tänne talven jälkeen; mietin elämää...Aamut lähtevät tyhjyydestä, silmät unisina katselen ympärilleni.Mielessäni samat sumuiset kelani, Pitääkö jokaiselle aamulle perustella aikainen nousu, halu lähteä liikkumaan. Miksi nousta päivään aikaisin? Ai niin kevätkalastus; aikainen lintu madonnappi. Sellaista se on, ulkoinen motivaatio usein ajaa ohi sisäisen tahdon. Mukava olisi sängyssä olla vähän pidempään.Mieli hakee jatkuvasti perusteluja oikeuttaakseen mielipuolisuutensa. Niin haen minäkin, perusteluja omille tekemisilleni; ettei vain olisi hukkareissu kalan suhteen. Toisaalta luonnon herääminen kevätaamuihin saa vatsanpohjani kutisemaan nautinnosta. Mieli lepää maiseman rauhallisuuden yllä. Kun tulin lenkiltä televisiossa ennustajan mukaan elämän tarkoitus on sen tarkoituksen etsiminen. Hirveen kiva. Tipahtipa nyt kivi sydämeltä.
Syön aamupuuron, kalat fieoiden ja takaisin Töölööseen., Mukavaa on päästä mukaan ihan toisenlaiseen puoleen ihmiselämässä..Arkeen. Ja kyllä, nautin siitäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti