Viime aikoina on ollut paljon iltoja kun olen saattanut vain istua matolla keskellä huonetta tuijottaen tyhjyyteen. Mindfullnes, joo,ehkä. Sellaiset hetket ovat hämmentäviä - kuin kaikki tuntuisi pysähtyvän. Se on olotila jossa unohtaa oman olemassaolonsa hetkeksi. Tyhjyys virtaa sisälläni ja täyttää kehoni.
Toisaalta ne hetket ovat tyhjyydessään myös vapauttavia. On huojentavaa ettei mieli ole liikkeessä koko ajan. Ei kuitenkaan tunnu hyvältä kun ei tunnu miltään. Viime aikoina uudet asiat ovat herättäneet tunteita(wauwaujaoioioi) ja muistot jotka yleensä saavat hajoamaan tai sulamaan, ovatkin tuntuneet yhtäkkiä vain kaukaisilta. Niinkuin menneisyyteni olisi irtautunut ja jättänyt vain nykyhetken. Mutta eihän se ole. Välillä asioista katoaa vain merkitys hetkeksi. En ole kirjoittanut moneen päivään. Sanat ovat kadonneet johonkin ja tyhjä sivu ei ime itseensä mitään.
Ehkä jotakin on tapahtumassa tai kenties ei. Pitkiin aikoihin en ole antanut tapahtua mitään sellaista, mikä olisi kääntänyt sydämeni ympäri, saanut minut kipinöimään sillä tietyllä tavalla. Missä ovat elämän yllätykset ja seikkailut?(No hei haloo pönttö, sinähän elät keskellä niitä!) Järjetön rakkauden ja elämysten kaipuu. Ehkä pitää vain antaa mennä...jarrut pois.
Ehkä olisi aika avata silmänsä ja keskittyä todellisuuteen vaihteeksi. Mutta mitä on todellisuus, mitä se yrittää kertoa? Kunpa asiat, vastaukset kysymyksiini sisälläni voisivat näyttäytyä kuin kirjaimet paperilla. Mutta ajatukset leijuvat epämääräisesti ilmassa ja kaikki on niin hiton tulkinnanvaraista. Niinhän ovat sanat paperillakin. Kaikki.
Tämä teksti on juuri sinulle jonka kanssa keskustelin eilen elämän ja luonnon merkityksestä meidän pienissä ympyröissämme, juuri sinulle joka miettii miksi minulle ei tapahdu mitään Ihanaa. Juuri sinulle joka miettii mitä nyt... Teille kaikille! Mieti kaikkea hyvää elämässäsi. Se on voima ja polttoaine seuraavaan ylämäkeen. 😎😍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti