"Tässä hetkessä meissä heräsi jokin, sen vannon, vaikkei siitä puhuttukaan. Hetki meni ja jatkoi matkaansa niinkuin jokainen aikaisemminkin, Meistä syntyi polku. Hiljaisuus nosti nautinnon pintaan, korkit jäivät kellumaan. Muistan kuinka katselin vaitonaisia kasvojasi joilla ajatukset ajelehtivat. Kumpikaan ei uskaltanut rikkoa hiljaisuutta, oli vain seilaavat mielet jotka liikkuivat aaltojen tahtiin äänettömyyden seassa."
Luen tuota vuosi sitten kirjoittamaani tekstiä, mietin kuinka upeita hetkiä tällaiset hetket ovat; jotka saavat sinut palaamaan menneisyyteen, tuntemaan iloa ja onnea. Niitä asioita joita menneestä pitääkin muistaa... 😍

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti